Valmennettavien tarinoita

Valmennettavien tarinoita

Tiedän, että muiden onnistumistarinat ovat tärkeitä silloin, kun itse on työnhaussa tai muuten harmissaan tilanteestaan töissä. Tässä muutamia valmennettaviltani jonkin aikaa valmannusten loppumisen jälkeen tulleita tarinoita.

Osaltaan nämä ovat konkreettisia osoituksia siitä, että  ne uudet jutut löytyvät kyllä tai tilanne omassa työssä parantuu, vaikka välillä muutosten hitaus tuskastuttaakin!

Ihania uutisia! Pääsin harppauksen lähemmäksi unelmaani. Aloitan copywriter-harjoittelussa mainostoimistossa. Meidän tapaamisella oli suuri merkitys tämän polun löytämisessä. Se tsemppi, mitä sulta sain, kirkasti mulle sen, mitä seuraavaksi tahdon. Syksyn synkkyydessä olin jo luiskahtanut epäuskon puolelle. Nyt minulla on tilaisuus oppia uusi ammatti ja saada mallia kokeneemmilta. Kiitos rohkaisusta!

 

Odottaminen palkittiin, sain ihan loistotyön. Tai ainakin siltä tämä nyt vaikuttaa. Ehkä paremman kuin ajattelinkaan.  Hain muutamia kymmeniä paikkoja, olin monissa haastattelussa ja nyt onnisti. Avoimen haun kautta löytyi. Mutta kyllä tämä prosessi sitkeyttä vaati. Jestas. Nyt voi jo hymyillä. Kiitos avusta, itse en olisi tähän sakka tainnut päästä. Otan sitten parin vuoden päästä uudelleen yhteyttä, jos tarvisJ

 

Minä pääsin nyt sitten opiskelemaan ja se suurin haave toteutuu. Tätä onkin nyt sitten edessä noin viiden vuoden ajan. Hyvä kun kannustit sinäkin luottamaan ja hakemaan taas kerran uudelleen tänne opiskelemaan, oli viides kerta, ja nyt se sitten tärppäsi. Hyvillä fiiliksillä aloitin tämän syksyn. Sparraus oli kyllä paikallaan. Sitkeä yrittäminen näköjään palkittiin, vaikka jo ajattelin kehtaanko enää edes hakea tänne opiskelemaan.

 

Kävin viime viikolla työhaastattelussa paikkaan josta kerroin. Oli ok kokemus, ja jännitystä vähensi kun tiesi että tämä on yksi monien potentiaalisten joukossa. Nyt sain tiedon, että sain sen.  Vielä irtisanomisaika vanhassa ja sitten kuukauden päästä uuteen juttuun. Eivät muuten tykänneet, mitä ennakoinkin, täällä vanhassa lähtemisestäni ollenkaan. No kuukauden nyt jaksaa kyllä.

 

Tilanne töissä on parantumaan päin. Juttelin esimiehelleni ja ihme kyllä hän kuunteli. Parempi fiilis, kun ainakin otti ja kuunteli, pieniä parannuksiakin on tullut. Sain mm. ne kaipaamani etäpäivät, vaikka aluksi vaikutti ettei onnistu ollenkaan. Oma fiilis on parempi. Sain myös rohkeutta keskustella suoraan ja kuten itsekin jo tavatessamme oivalsin, oli siihen aihetta.

 

Halusin vielä kiittää sua näistä kahdesta valmennustapaamisesta. 🙂 Olet aivan uskomaton tyyppi, Pilvi! Oot valanut muhun tosi paljon uskoa paitsi työelämään (ja ihan yleisesti elämää kohtaan!), mutta myös omiin kykyihini ja mahdollisuuksiini. Jokaisella pitäisi olla sun kaltainen kannustava mentori ja esikuva, jolla on positiivinen sekä rohkea elämänasenne, mutta silti jalat tukevasti maassa. Oot antanut mulle paljon rohkeutta lähteä tavoittelemaan omannäköisiä ratkaisuja.  Kiitos ja ollaan kuulolla!

 

Olisitko sinäkin kiinnostunut henkilökohtaisesta valmennuksesta. Jos olet, niin ota rohkeasti yhteyttä!

Piditkö tästä artikkelista? Kerro siitä muillekin!

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest

Kommentoi tätä artikkelia Facebookissa

Vieritä ylös