”Ryntään taas kerran melkein viimeisenä äitinä hakemaan kuusivuotiastani iltapäiväkerhosta. Selitys (ja tosiasia) on sama kuin suurimpana osana päiviä, Kehä ykkösen ruuhkat. Sanomattakin selvää, että fiilis ei ole paras mahdollinen. Aika taas jotenkin ryntäsi ohitseni. Tuttu juttu?”
Tarvitseeko sen olla näin? Ruuhkille itsessään ei voi mitään, ne tulevat ikään kuin annettuna juttuna. Jäljelle jää siis oma toimintani. Voisinko muuttaa omaa toimintaani jotenkin, paremman lopputuloksen saavuttamiseksi?
(Tällä samalla toimintalogiikalla voit itse ratkaista osan arjen haasteistasi. Usko tai älä!)
Päätin miettiä asiaa seuraavasti:
Lähtötilanne – Melkein aina myöhässä. Ei hyvä!
Miksi? Kehän ruuhkat, tähän en voi vaikuttaa.
Mitä pitää muuttaa? Miettiä päivän kulku toisin ja sovittaa tulemiset ja menemiset toisella tavalla kuin aikaisemmin.
Päätös: Päätin hakea lapsen aina klo 16.30 klo 17.00 sijaan. Näin toimien rytmitän kaiken tekemiseni toisin.
Mitä tämä vaatii? Itsekuria ja suunnitelmallisuutta. Miettimistä ensin ja toimimista vasta sitten. (Ainakin allekirjoittaneelle usein kovin vaikeaa.) Motivaatiota toteuttaa!
Toiminta: Päätän lähteä toimistolta joka päivä puoli tuntia aikaisemmin. Tämä vaatii sen, että koetan tästä edespäin sopia viimeisen palaverin loppumaan puoli tuntia ennen kotiinlähtöä. (Näin toimien edes pitkittynyt palaveri ei sotke suunnitelmia.) Jos palaverien skedulointi ei onnistu kyseisenä päivänä, voin etukäteen sopia lapseni hakemisesta toisella tavalla.
Näin toimien olen 99 % varmuudella ajoissa hakemassa lastani. Ainoa miinus on aikaisempi töihin lähtö aamuisin, ihan kaikkea kun ei voi saada :-).
Lopputulos: Ajoissa. Onnellisempi äiti, tyytyväisempi jälkikasvu ja enemmän aikaa olla!
Onko jotain minkä muuttamisesta sinä hyötyisit?